Tu­le­va­na lau­an­tai­na vie­te­tään kan­sain­vä­lis­tä nais­ten­päi­vää. Ky­sei­sen päi­vän his­to­ria ulot­tuu jo 1900-lu­vun al­kuun, mut­ta en­sim­mäi­sen ker­ran päi­vää vie­tet­tiin YK:n ju­lis­ta­ma­na vuon­na 1975.

Tal­vi­lo­ma­kau­si on par­hail­laan käyn­nis­sä ja kan­sa­lai­set mat­kaa­vat pit­kin ja poi­kin Suo­mea ko­tien­sa ja va­lit­se­mien­sa lo­ma­koh­tei­den vä­lil­lä. Yh­des­sä­o­loa ja vir­kis­täy­ty­mis­tä on odo­tet­tu, kai­vat­tu ja mo­nes­sa ko­dis­sa sii­hen on pa­nos­tet­tu kuk­ka­ron nyö­riä muus­ta me­nos­ta ki­ris­tä­mäl­lä.

Mo­nel­la ta­hol­la py­ri­tään vä­hen­tä­mään tun­tu­vas­ti me­no­ja ja ke­hit­tä­mään sa­mal­la toi­min­taa. Täs­tä nä­ky­vä­nä esi­merk­ki­nä hy­vin­voin­ti­a­lu­eet, jois­sa ku­lu­ja on saa­ta­va pois mil­joo­na­mää­rin. Sa­mal­la kui­ten­kin oli­si pys­tyt­tä­vä ke­hit­tä­mään toi­min­taa tuot­ta­vak­si, ih­mis­lä­hei­sek­si ja si­ten, et­tä jo­kai­nen kan­sa­lai­nen tun­ti­si ole­van­sa lä­hel­lä tar­vit­se­mi­aan pal­ve­lu­ja sekä apua, työn­te­ki­jöi­den hy­vin­voin­tia unoh­ta­mat­ta.

Täs­sä leh­des­sä Myl­ly­mä­en kou­lun op­pi­laat poh­ti­vat mil­lai­nen on hyvä ys­tä­vä ja kuin­ka muis­taa hän­tä ys­tä­vän­päi­vä­nä.

Vii­kot ku­lu­vat suk­ke­las­ti ja tun­tuu kuin kuu­kau­sil­le ja vuo­sil­le kä­vi­si sa­moin. Täs­tä aa­sin­sil­las­ta voi­kin to­de­ta, et­tä ei­pä ai­kaa­kaan ja edes­säm­me ovat kun­ta- ja alu­e­vaa­lit, sa­mal­la ker­taa. Suu­ri päi­vä koit­taa 13. huh­ti­kuu­ta.

Par­hail­laan vie­tet­tä­vä Uu­tis­ten viik­ko nos­taa esil­le me­di­a­lu­ku­tai­toa sekä luo­tet­ta­van tie­don ha­vain­noin­tia. Tut­ki­muk­sen mu­kaan 13–18-vuo­ti­ai­den sel­ke­äs­ti tär­kein uu­tis­ka­na­va on Tik­tok. Toi­sek­si nou­se­vat il­ta­päi­vä­leh­tien verk­ko­si­vut, joi­ta seu­raa 37 pro­sent­tia nuo­ris­ta.

Vii­me viik­ko­jen ke­lit ovat ol­leet haas­ta­via pait­si ties­tön kun­nos­ta huol­ta pi­tä­vil­le, myös kai­kil­le liik­ku­jil­le. Tä­män ta­kaa se, et­tä vä­lil­lä sa­taa reip­paas­ti lun­ta tai sa­te­lee rän­tää pauk­ku­pak­ka­sen vaih­tu­es­sa het­kes­sä plus­sa-as­teik­si.

Kun­nat tar­jo­a­vat kat­ta­vas­ti pal­ve­lu­ja, jois­ta suu­ren osan tun­nis­tam­me hel­pos­ti, osa niis­tä jää tun­te­mat­to­mak­si il­man oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta. Kun­ta­lii­ton vii­me vuon­na to­teut­ta­maan kun­ta­lais­tut­ki­muk­seen vas­tan­nei­den mu­kaan käy­te­tyim­mät pal­ve­lut ovat kir­jas­to- ja kult­tuu­ri­pal­ve­lut, lii­kun­ta­pal­ve­lut, jouk­ko­lii­ken­ne­pal­ve­lut sekä kan­sa­lais- ja työ­vä­e­no­pis­tot.

Pit­kät py­hät on vie­tet­ty ja ar­ki al­ka­nut. Ja kyl­lä näi­tä juh­la­päi­viä oli­kin, jou­lus­ta lop­pi­ai­seen. Mo­nel­la rik­ko­nais­ta työ­viik­koa viet­tä­neel­lä, ku­ten al­le­kir­joit­ta­neel­la, päi­vät oli­vat se­kai­sin ja tun­tui kuin ai­na oli­si sun­nun­tai. Tai töi­hin vä­lil­lä men­tä­es­sä edes­sä tun­tui ole­van vii­kon­päi­vis­tä kii­rei­sin, maa­nan­tai.

Olem­me elä­neet uut­ta vuot­ta jo pari päi­vää. Muut­tui­ko mi­kään, muu­tuin­ko minä, ym­pä­ris­tö­ni tai ta­voit­tee­ni?

Tove Jans­son on to­den­nut aja­tel­mas­saan, et­tä kuta pie­nem­pi it­se on, sitä isom­pi jou­lu tu­lee. Tämä pi­tää var­mas­ti paik­kan­sa muis­tel­les­sam­me lap­suu­tem­me jän­ni­tyk­sen­täy­tei­siä jou­lu­ja tai seu­ra­tes­sam­me las­ten odo­tuk­sia tu­le­vas­ta. Voi sitä in­nos­tuk­sen, ja jän­ni­tyk­sen mää­rää.

Näin vuo­den ku­lu­es­sa koh­ti lop­pu­aan mo­net eri ta­hot päät­tä­vät toi­min­ta­vuot­taan. Vuo­den vii­me met­reil­le mah­tuu men­neen kau­den muis­te­lua ja yh­teen ko­koon­tu­mis­ta. Unoh­ta­mat­ta kau­den ai­ka­na omal­la sa­ral­laan an­si­oi­tu­nei­den ja me­nes­ty­nei­den toi­mi­joi­den pal­kit­se­mi­sia.

Huo­men­na tu­lee ku­lu­neek­si 107 vuot­ta sii­tä, kun Suo­mi saa­vut­ti it­se­näi­syy­ten­sä. Pal­jon on vet­tä vir­ran­nut tänä ai­ka­na - on ra­ken­net­tu, rai­vat­tu, ko­et­tu la­ma­vuo­det ja ko­ro­nat. Sur­tu me­ne­tyk­siä, mut­ta myös iloit­tu hy­vis­tä vuo­sis­ta ja hy­vin­voin­nis­ta.

Ai­ka ku­luu kuin sii­vil­lä. Juu­ri äs­ken kesä vaih­tui syk­syk­si ja pian ava­taan jou­lu­ka­len­te­rin en­sim­mäi­nen luuk­ku jän­nit­tä­vis­sä tun­nel­mis­sa. Ei­kä ai­kaa­kaan ja olem­me uu­des­sa vuo­des­sa.

Juu­ri nyt eläm­me vuo­den pi­mein­tä ai­kaa. Syk­syl­lä il­lat läh­ti­vät pi­me­ne­mään no­pe­aan tah­tiin ja tal­vi­ai­kaan siir­ty­mi­nen kiih­dyt­ti tätä il­mi­ö­tä en­ti­ses­tään. Tun­tuu, et­tä kes­ki­päi­väl­lä­kin päi­vän­va­lo jät­tää saa­pu­mat­ta.

Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­te­tään Suo­mes­sa isän­päi­vää. Tuo var­sin pe­rin­tei­nen juh­la­päi­vä ko­ko­aa per­heet yh­teen hal­ki su­ku­pol­vien. On ai­ka juh­lis­taa isiä, isoi­siä, isoi­soi­siä ja jo­kais­ta, joka tätä tär­ke­ää isän teh­tä­vää hoi­taa.

Py­häin­päi­vä­nä muis­tam­me edes­men­nei­tä rak­kai­tam­me ja viem­me hau­doil­le kynt­ti­löi­tä, sep­pe­lei­tä ja kuk­kia. Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon net­ti­si­vuil­la to­de­taan kynt­ti­löi­den ja lyh­ty­jen muo­dos­ta­van yh­des­sä va­lo­me­ren, joka va­lai­see mar­ras­kuun pi­mey­den. Sen li­säk­si, et­tä muis­tam­me rak­kai­tam­me, tämä päi­vä muis­tut­taa mei­tä myös toi­vos­ta koh­da­ta hei­dät jäl­leen. Kau­nis ja loh­dut­ta­va aja­tus.

Maa­nan­tai­na Äh­tä­ris­sä pi­det­ty, yli kuu­si tun­tia kes­tä­nyt kau­pun­gin­val­tuus­to piti si­säl­lään alun py­kä­lien pää­tök­seen saat­ta­mi­sen jäl­keen mo­nia ää­nes­tyk­siä, pu­heen­vuo­ro­ja ja neu­vot­te­lu­tau­ko­ja. Suu­rim­mak­si pu­hee­nai­heek­si nou­si luot­ta­mus­pu­la ja sen ta­kai­sin saa­mi­nen.