Huo­men­na tu­lee ku­lu­neek­si 107 vuot­ta sii­tä, kun Suo­mi saa­vut­ti it­se­näi­syy­ten­sä. Pal­jon on vet­tä vir­ran­nut tänä ai­ka­na - on ra­ken­net­tu, rai­vat­tu, ko­et­tu la­ma­vuo­det ja ko­ro­nat. Sur­tu me­ne­tyk­siä, mut­ta myös iloit­tu hy­vis­tä vuo­sis­ta ja hy­vin­voin­nis­ta.

Näi­nä ai­koi­na, joi­na eläm­me, it­se­näi­syys­päi­vän toi­voi­si tuo­van jon­kin­lai­sen tun­teen jo­kai­sel­le suo­ma­lai­sel­le. Muis­tu­tuk­sen it­se­näi­syy­den mer­ki­tyk­ses­tä, am­ma­tin­va­lin­nan va­pau­des­ta, mah­dol­li­suu­des­ta il­man pel­koa oves­ta ulos as­tu­mi­seen, ter­vey­den­huol­los­ta, oi­keu­des­ta mie­li­pi­teen­sä ker­to­mi­seen. Hy­vien asi­oi­den lis­ta on pit­kä, kai­kil­la ei ole näin.

Esi­merk­ki toi­sin elä­vis­tä kan­sa­lai­sis­ta on lä­hel­lä. Uk­rai­na­lais­ten hätä nä­kyy tie­do­tus­vä­li­nei­den kaut­ta meil­le jo­kai­sel­le ja so­dan jät­tä­mä kai­ku kuu­luu kau­as. Tätä it­se­näi­syys­tais­te­lua seu­ra­tes­sa tun­tu­vat omaa ar­kea kos­ket­ta­vat vas­toin­käy­mi­set hy­vin vä­häi­sil­tä.

Hil­jen­ny­tään it­se­näi­syys­päi­vä­nä het­kek­si. An­ne­taan kii­tol­li­suu­den nous­ta mie­les­sä pääl­lim­mäi­sek­si ja iloi­taan täs­tä rau­han päi­väs­tä.

Hy­vää it­se­näi­syys­päi­vää!

Sir­pa Tee­ri­mä­ki