Mo­nel­le meis­tä jou­lu ra­ken­tuu pe­rin­teis­tä. On sel­lai­sia pe­rin­tei­tä, joi­ta olem­me kul­jet­ta­neet vuo­sia mu­ka­nam­me, eh­kä lap­suu­den ko­dis­ta tai su­vun pe­rin­tei­tä. Voi ol­la pe­rin­tei­tä, jot­ka olem­me vuo­sien ai­ka­na omak­su­neet tai omal­la sa­kil­la luo­neet.

Toi­sel­le jou­lu­pöy­dän ruu­at on tark­kaan mää­ri­tel­ty, toi­sel­le kuu­sen ko­ris­teet, kol­mas viet­tää jou­lun kau­ko­mail­la ja nel­jäs har­taas­sa hil­jai­suu­des­sa. Mil­lai­sia ta­han­sa mei­dän pe­rin­teem­me ovat­kaan, ne ovat tär­keä osa jou­lua – il­man nii­tä ei oi­kein jou­lu tun­nu jou­lul­ta.

It­sel­le­ni tär­keä pe­rin­ne liit­tyy jou­lu­va­loi­hin. Sel­lai­siin, jot­ka muis­tan lap­suu­des­ta­ni. En­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na lap­suu­den ko­dis­sa ai­na lai­tet­tiin tie­tyt jou­lu­va­lot ik­ku­naan. Äi­ti­ni piti huo­len, et­tä nii­tä ei mis­sään ni­mes­sä lai­tet­tu en­nen en­sim­mäis­tä ad­vent­tia, vaan ta­san en­sim­mäi­se­nä ad­vent­ti­na.

Lap­se­na näi­hin va­loi­hin ei saa­nut kos­kea, jot­tei her­kät silk­ki­pa­pe­ri­kuo­ret me­ni­si rik­ki. Mikä tie­ten­kin sai mei­dät nel­jä si­sa­rus­ta hi­moit­se­maan nii­hin kos­ke­mis­ta ta­val­lis­ta enem­män. Ne oli­vat niin hie­not. Puu ke­hi­kon ym­pä­ril­lä pu­nais­ta ja vih­re­ää silk­ki­pa­pe­ria.

Isä­ni oli ai­ka­naan ne os­ta­nut ol­lees­saan töis­sä Pie­tar­saa­res­sa ja 80-lu­vun al­ku­puo­lel­la kul­jet­ta­nut Ou­luun. Nuo sa­mat va­lot on ri­pus­tet­tu Ou­lus­sa lap­suu­den ko­ti­ni ik­ku­naan vuo­si­kym­me­niä, niin tä­nä­kin vuon­na.

Kun me si­sa­ruk­set var­tuim­me ja yk­si ker­ral­laan muu­tim­me ko­toa, opis­ke­lim­me ja pe­rus­tim­me omat ko­dit, on meis­tä jo­kai­nen vuo­rol­laan saa­nut jou­lu­lah­jak­si sa­man­lai­set va­lot. Nyt kun olen kau­ka­na juu­ril­ta­ni ja su­ku­lai­sis­ta­ni, nuo va­lot tuo­vat loh­tua.

Nyt minä vuo­ros­ta­ni vah­din, et­tä lap­se­ni ei­vät käy va­lo­jen silk­ki­pa­pe­rei­ta rik­ko­mas­sa. Pe­rin­ne siir­tyy su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Nuo va­lot ovat Us­ko, Toi­vo Rak­kaus - Tro-Hopp-Kär­lek va­lot. Va­lot, jot­ka ker­to­vat jou­lun odo­tuk­ses­ta ja jou­lun to­del­li­ses­ta mer­ki­tyk­ses­tä. Jou­lun lap­ses­sa to­dek­si tul­lees­ta Ju­ma­lan rak­kau­des­ta.

Niin py­sy­vät nämä kol­me: us­ko, toi­vo, rak­kaus. Mut­ta suu­rin niis­tä on rak­kaus. (Kor.1.13:13)

Ju­ma­la,
siu­naa ja var­je­le nii­tä,
jot­ka tänä jou­lu­na mat­kus­ta­vat rak­kai­taan ta­paa­maan;
nii­tä, jot­ka tänä jou­lu­na ei­vät voi;
ja nii­tä, joil­la ei tänä jou­lu­na ole, min­ne men­nä.
Mi­ten ja mis­sä me jou­lua vie­täm­me, sen sinä tie­dät ja sen sinä siu­naat:
vie mei­dät kaik­ki sei­men ää­rel­le,
kiit­tä­mään ja ylis­tä­mään Hän­tä,
joka tuli tai­vaas­ta mei­dän luok­sem­me,
jot­ta me sai­sim­me tul­la si­nun luok­se­si.
Kuu­le mei­tä Hä­nen ni­men­sä täh­den.

Eli­na La­pi­no­ja-Pit­kä­nen

vt. kirk­ko­her­ra

Ala­jär­ven seu­ra­kun­nan Leh­ti­mä­en alue