Viime sunnuntain evankeliumitekstissä ollaan vahvoissa autiomaatunnelmissa. Jeesus on ollut siinä 40 päivää autiomaassa paastoamassa. Ehkä tämä sopii varsin hyvin näin paastonajan alkuun – mieli saa kääntyä pois arkielämän mukavuuksista ja seurata Jeesusta autiomaan karuun tunnelmaan.
Tarkkaan ottaen Jeesus ei kuitenkaan mennyt meidän edellämme autiomaahan. Ei, me ihmiset olimme siellä ensin. Syntiinlankeemuksessa ihminen oli hengellisessä mielessä joutunut autiomaahan, jossa yhteys Jumalaan oli poikki ja jäljellä oli kertakaikkinen kuolema.
Tänne autiomaahan Henki ajoi nyt Jeesuksenkin, ihmisen luo, pelastamaan hänet. Juuri ihmisen pelastaminenhan oli koko se syy, miksi Jeesus astui alas taivaan ihanuudesta ja suostui alennuksen tilaan, joka johti lopulta ristille ja hautaan.
Ei ole mitään varsinaista syytä ajatella, että kun Jeesus torjui Paholaisen kiusaukset, hän olisi tehnyt sen vain tyynen rauhallisesti ilman minkäänlaisia sisäisen maailman värähdyksiä. Sen sijaan Heprealaiskirje vaikuttaa puhuvan päinvastaisesta: Jeesus kokemuksen kautta tietää, mitä oikeasti on tulla koetelluksi ja kiusatuksi, ja siksi hän myös kykenee ymmärtämään meitä. Kiusaukset olivat aitoja – olihan Jeesus täysi ihminen.
Ja kuitenkin hän kesti koetukset. Ikiaikaisen Jumalan Pojan kuuliaisuudessa ei koskaan ollut ollut moitetta, mutta todellisesta kuuliaisuudesta voidaan puhua vasta, kun siitä ei kärsimystenkään edessä ole tingitty (vrt. Hepr. 5:8).
Tästä kuuliaisesta kärsimyskamppailusta on päivän evankeliumitekstissä käsillä ikään kuin ensimmäinen, voitokas erä. Ratkaiseva erä oli kuitenkin vielä edessäpäin: sen voitonhuuto kajahti ristillä, kun Jeesus, ristiltä alas astumisenkin kiusausta vastustettuaan, huusi: ”Se on täytetty!”
Entä miten on meidän laitamme, kun me joudumme koeteltavaksi kiusauksiin? Kiusauksia tiemme todellakin on täynnä, sillä kuljemme samaa tietä kuin Herramme.
Kiusausten luonne on usein siinä, että Paholainen lupaa täyttää kaipauksemme nyt ja heti, jos vähän joustaisimme Jumalan sanasta. Hyvinvoinnin ja edistyneen teknologian keskellä olemme tottuneetkin saamaan asiat nopeasti ja vaivattomasti, mikä tekee Paholaisen tarjouksista vieläkin houkuttelevampia.
Parhaat asiat tulevat kuitenkin yleensä odottamalla ja kärsimysten tietä – näinhän syntyvät luonnollisetkin lapset (vrt. Joh. 16:21), ja näin lunasti myös meidät Jeesus Jumalan lapsiksi.
Tätä tietä on hyvä opetella aivan erityisesti nyt paastonaikana, jolloin suuntaamalla elämäämme ylellisestä yksinkertaiseen ja katsettamme näkyvästä näkymättömään voimme harjoittaa lihaamme tottelemaan (1. Kor. 9:24–27).
Herramme Jeesus on ostanut meidät omikseen, ja juuri siksi meidät on kutsuttu taistelemaan syntiä vastaan, ei jo valmiiksi luovuttaneina vaan voittajan puolella taistellen ja häneen turvautuen.
Jumala meitä tässä auttakoon.
Timo Kapanen
seurakuntapastori
Alajärven seurakunta/ Lehtimäki