Suomessa asuminen on vieläkin opettelemista

Näin toteaa 86-vuotias Ähtärin Myllymäellä asuva Rauno Haapa-aho, jonka matka on kiertänyt melkoisen ympyrän. 

Hän syntyi nykyisen kotitalonsa pihapiirissä olleen vanhan torpan kamarissa vuonna 1933. Ensimmäiset muistikuvat hänellä on nelivuotiaana.

– Asuin usein mummon ja isoisän luona äidin ollessa töissä. Isoisä opetti minulle, että kun isäsi tulee sinua hakemaan, niin sano sille, että ”ei tuu kauppoja”. Ja niin minä sanoin, kun isä sitten eräänä päivänä tuli minua hakemaan.  Ehkä elämä olisi mennyt hyvin eri tavalla, jos olisin biologisen isäni matkaan lähtenyt, Rauno Haapa-aho jutustelee.

Rauno ja Elsa Haapa-aho viettivät tavallista työntäyteistä perhe-elämää. Tytär Maria kasvoi aikuiseksi, meni naimisiin ja sai kaksi lasta, tyttären ja pojan.

Pimeä aika elämässä iski viisi vuotta sitten Elsan sairastuttua syöpään. Hän sai diagnoosi heinäkuussa 2015, hänet leikattiin nopeasti.

– Lääkäri sanoi, että kaikki tehtiin, mitä voitiin, mutta ennuste ei näytä hyvältä. Elsa nukkui pois elokuussa. Elin sen jälkeen yhdeksän kuukautta pimeässä, enkä muista ajasta oikein mitään.

Tytär oli huolissaan isästään ja ehdotti Suomeen muuttoa, jos vaikka maiseman vaihtaminen auttaisi suruun ja saamaan jälleen elämän syrjästä kiinni.

– Ajattelin asiaa ja se alkoi kiehtoa aina vain enemmän. Niin yhdeksän kuukautta Elsan kuoleman jälkeen toin hänen uurnansa Ähtärin kirkkomaalle ja muutin takaisiin lapsuudenkotiini.

Lue Raunon tarina kokonaisuudessaan Uutisnuotasta 1.4.